Mä havahduin eilen tuijottamaan kuvajaistani bussin ikkunasta; mustat silmänaluset, haalistuneet ja hauraat hiukset, väsynyt katse ja vähän liikaakin ylipainoa. Pelästyin, millon musta tuli tällanen?Mä rupesin miettiin omaa elämääni nykyään. Stressaan ihan liikaa kaikesta, en liiku juuri ollenkaan, syön yksinäisyyteeni, tupakoin ja olotila on jatkuvasti masentunut. Mitä mulle oikein tapahtu? Eihän tän näin pitänyt mennä!

Mutta nyt mä päätin tehdä asialle jotain. Mä en halua heittää elämääni hukkaan, sillä jos mä jatkan tätä elämäntapaa, teen vain itseni kipeeksi tai kuolen. Mä kaipaan ja haluan elämääni muutosta. Haluan tuntee kehoni taas omakseni, nauttia itestäni ja rakastaa itseeni. Haluan tuntee taas sen, millasta on olla onnellinen ja haluan tuntee olevani elossa!

Mä tiedän, ettei tää matka kohti terveellistä elämää tuu oleen helppo. Itseasiassa varmaan vaikeinta mitä joudun koskaan tekemään. Tää tietää hikeä ja tuskaa, mutta mä oon valmis. Mä oon velkaa tän itelleni!